Kuten filosofi Edmund Burke, joka kirjoitti vuonna 1757 subliimin kokemusta käsittelevän uraauurtavan teoksen, sanoo:
“On monia luonteeltaan hyvin vaikuttavia asioita, joita harvoin esiintyy todellisuudessa. Niihin viittaavat sanat sen sijaan esiintyvät usein, jolloin niillä on mahdollisuus tehdä syvä vaikutus ja juurtua mieleen samalla kun todellisuuden idea on vain ohimenevä…”
Tämä on oleellista tieteelle, koska tieteelliset teoriat usein kattavat asioita, joita emme voi suoraan kokea. Niin sanotut tieteelliset ei-havaittavat asiat, kuten elektronit, varhainen universumi, dinosaurukset ja neandertaalit ovat tästä esimerkkejä. Kuinka tieteilijät voivat hyväksyä tällaisia ei-havaittavia asioita, jos niitä koskevat todisteet eivät ikinä voi olla varmoja?
Psykologi Benjamin Sylvester Bradley on esittänyt Darwinin Lajien synnyn onnistuneen luomaan uuden ajatusmallin osittain siksi, koska se turvautui romanttiseen tai kantilaiseen käsitykseen ylevästä (subliimista). Vaikka Darwinin kirja ei ollut ensimmäinen, joka käytti evoluutioteoriaa selittääkseen uusien lajien syntyä, hänen työnsä oli epätyypillinen yhdistelmä tieteellistä täsmällisyyttä ja runollista pohdiskelua luonnon laajuudesta ja monimutkaisuudesta. Siinä Darwin myös usein mainitsee tiedon puutteemme ja hankaluutemme käsittää suuret aikavälit joissa evoluutio toimii, jotka ovat kaikki hämmästyksen aiheuttajia. Esimerkiksi:
